Kuin haudasta nostettu

Käppä kroppani ei kestänyt 4.05 tai jotain vauhtia, tu omon ja yhden niistä lukuisista kamoistani, peesissä. On tainnut poika päästä vähän liian helpolla lähiaikoina. Hä?!. No aamulla oli lyhennettävä(lue: keskeytettävä) tunnin läpsy 20minuuttiin. Vasen pohje meni myös maanantaina jollain nylkkyvauhtisella pitkällä. Ei pitäisi sekaantua mihinkään junnujen sateenkaarijuniin, menee hyvä Suolijärvenkiertely pilalle.

Selittelyn makuinen paluu siis tähän erittäin epäsäännöllisesti päivittyvään blogiini. Ainakaan vielä en aio tyhjentää tätä aikaisemmasta paskasta kuten olen jo pari kertaa tehnyt. Parempi vain hävetä itseään jos erehtyy kirjoittamaan, ei se taso siitä kuitenkaan nouse.

Takki on siis illan reenistä levällään lailla naissodomiitin haarovälin... Miten hieno ilmaisu tuokin.... Tein äsken jotain korvikeruokaa kun piti tehdä makaronilaatikkoa. Kaupassa ei ollut munia, siksi niin. Pitäisi kuulemma johonkin urheilulehteen kuva ja resepti lähettää. Joku ulkopuolinen voisi jo luulla että olisin tärkeempikin kaveri kun lähettelen kuvia säälittävistä opiskelijamössöistäni julkaistavaksi.

Viikonloppuna on Varjobaarissa Horros. Menen katsomaan sitä, ja on siellä muitakin.

Sokerikrapula on kaamein

Aamun pitkännylkyn posit vaikutukset nollattu perus isänpäivän pakkopullalla. Tarvitsen vatsahuuhtelun.

Tarinoita rajojen takaa

Muutama toisiinsa liittymätön tarina jotka ovat vain sattuneet kronologisesti peräkkäin

Olen tutkinut lähiaikoina norjalaisia, tai oikeastaan viikinkejä. Ilmeisesti nautittuaan etanolia mittavia määriä, norjalainen regressoituu, ja tajunta palaa noin tuhatvuotta sitten käytetylle, alemmalle aivokuorelle missä sijaitsee muinaisten viikinkien tuhoamisvietti. Se mitä tämä saa aikaan, sen voitte lukea Karlskronan uutisotsikoista viime viikonlopulta.

_

Huomio! Tärkeä tiedotus! Vaara! Humppa on vaarallinen huume! Huomio Vaara! Tiedotus päättyy.

_

Eilen ohittaessani Suolijärveä lenkin loppuvaiheilla, kuulin jonkun virittelevän humppavärkkejä. Keskellä järveä. Näin myös maailman nopeimman tamppaajan: musta mies hupparissa ja trikoissa… Miksi otin...
_

Kaksi Hervannan vaahtosammutinpopulaation edustajaa väijyi paikallisen oppilaitoksen aitojen takana ja vittuilivat(itse käyttivät tätä termiä) viattomille ohikulkijoille. Kuten täysin säälittävällä vauhdilla etenevälle kestävyysurpoilijalle.

Välikohtaus alkoi kun toinen sammutin tiedusteli, ajaako urpoa jokin mörkö takaa. Urpo totesi tähän, että itseasiassa juoksee pakoon entiteettiä nimeltä Jumi. Sammutimen kapasiteetti on rajallinen, eikä siihen ES:än lisäksi mahdu ymmärrystä siitä, miksi Urpo juoksee samaa suoraa välillä kiihdyttäen. Tämähän johtuu Jumin extradimensionaalisesta luonteesta, sitä ei nimittäin pysty pakenemaan tasaisella raastolla.

Rohkeampi sammutin lupasi piestä tämän Jumin. Urpo ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta, sillä Jumi oli jo onnistunut posessoimaan Urpon reidet. Sammutimen väkivallan käyttöä peläten Urpo yritti vaihtaa keskustelun aihetta juoksuun ja Lasse Viréniin, tuloksetta. Sammuttimen valmistaja oli ohjelmoinut kyseisen mallin tietämään, että Tony Halme on kova jätkä. Urpon mielestä kuolleet miehet ovat kuitenkin varsin hajoavaa ainetta.


Ja loppuun vielä. Olen jälleen aloittanut harjoittelun. Monesko kerta, sitä en osaa sanoa, oma laskupää ei pysynyt mukana.

NO Ei

tänäänkään.

On muuten mielenkiintöista olla kaveri joka herää 5.45 ja lähtee pimeälle ja märälle radalla juoksemaan tonneja, joiden loppuaikoja en uskalla mainita. Petyin kun portin avannut radan(valvoja?) ei noteerannut minua mitenkään. Ei edes sitä kuinka ihminen voi juosta niin hiljaa.

Nyt aamupalaksi pitkästä aikaa puuroa. Menin sitten ja lorautin siihen aimoannoksen viskiä. Oikein nerokas temppu, alkoi meinaan oksettamaan pelkkä haju. Toivottavasti alkoholi on jo haihtunut, sillä olisi kiusallista mennä humalassa venäjäntunnille.


Hyvät pahat olot kaikille

SössönSönsööö!?!?!

Töttöröö! Kävin lenkillä mm. eilen ja tänään radalla uusia lenkkareita koettamassa. Kaks tonttua, ajoista ei edes puhuta, ja pohje sano: "Ai känt teik it enimoor". No ehkä joskus toiste sitten.

Wappen Är Slut...

...ja paskassa kunnossa ollaan, kuten aina. Tänäyönä käväisin tuolla Tampereen seudun miesten yhteisreenissä suunnistelemassa. Wappu turvotuksissa sitä lähettiin sitten painelemaan, ja koska ykköselle on PAKKO OTTAA paska reitinvalinta karkaavat letkat jonnekin. Yksin, jäätävässä vitutuksessa ja unen puutteessa jolkotetaan menemään ja toivotaan ettei sevitunranskis ota kiinni koska silloin vasta vituttaisi.
Siinä sitten ylitetään joku kaatunut puu ja astutaan suoraan terävän oksan päälle. Sattuu maan perkeleesti, mutta ajattelen että olen vain neiti joka ei kestä kipua, ja jatkan kiroilua ynnä hortoilua. Ihmetellään vielä loput rastivälit miksi sattuu niin vitusti, saadaan kontakti letkoihin perhosilla ja päädytään maaliin.
Heikan autossa riisuutuessa sitten paljastuu kivun aiheuttaja lestistä, vajaa neljä milliä halkaisijaltaan oleva puutikku joka on lähes kokonaan painunut jalkaan. Muutaman minuutin kaivelun ja reiän suurentelun jälkeen saadaan sentin mittainen puutikku kaivettua sisuksistani. Heiskanen varoittelee infektioriskistä. Sen minimoin kotona paskimmalla viskillä mitä kaapista löytyy, eli Highlands Chief'llä. Maistuu muuten enemmän vodkalle kuin viskille.

Vitutukseen on lääkkeenä tänään Brüssel Kaupallisen hienot musiikkivideot. On tuo heltunen ruma mies.

Voisi alkaa reenaamaan kunnolla kuten pääsiäisen jälkeen oli tarkoitus kunnes tulivat vitsaukset Rutto ja Wappu. Tiomilassa Simaa ja pitkäää Yötä

UHO

Humalatila, urpouden ja kuvitteellisen nerouden esiintuoja. Kun kaksi testosteronilla toimivaa mieltä, tähän tilaan asetettuina, kohtaavat, seuraa yleensä tyhmyyden ultimatiivista maksimointia. Ja ennen kaikkea, seuraa kipua. Kun käsivarret ovat luokkaa lanka&siima, siirrytään jalkojen käyttöön. Siis luonnollisesti itsestäänselvä, seuraava vaihtoehto on alamäkijuoksu.
Mehän tiedämme kuinka järkevää on lähteä tällaiseen koko keho jo valmiiksi soosina pääsiäisestä reenirupeamasta. Kaupanpäälisiksi pienet rapulat poikaset ja meininki on luokkaa: Lähdin seuraavana päivänä lenkille, yritin juosta viisi metriä, tajusin että takareiteni ei halua mukaan. Taisi takareiden lihaskudos irrottautu omiin oloihinsa muusta jalastani.
Nyt, viisi päivää myöhemmin ei juokseminen tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta vieläkää, siihen vielä flunssat päälle.