Menneisyyden karmea ylenanti on nyt poistettu, ja se korvataan uudella, ainakin näennäisesti laatuun tähtäävällä paskalla. Tähtääminen tositilanteessa kuitenkin unohtuu helposti, joten pyydän asiaan kuuluvaa oikaisua, sekä kielioppivirheistä vittuilua.
Tämän blogin, psyykeni kaatopaikan, on annettu hetki muhia omassa liemessään. Samalla kun käsittelemätöntä jätettä on annettu kertyä pääkopan sisälle. Tästä ajatusmassasta on sitten keitelty soppa poikineen, ja kokki on maistellut. Maistellut, ja miettinyt kehtaako tarjoilla. No eihän sitä oikeasti edes kehtaisi, mutta johonkin se kaikki on kaadettava ennen kuin räjähtää.
Huolestuttavinta lähiaikojen blogihissuttelussa on se, ettei ylimääräistä energiaa ole saatu täysin kulutettua lenkkipolun varrelle. Vaan kuinka olla, purkukanavaksi on muotoutunut: sosiaalinen media. Ja ihmisten tarpeelliset, ja julkiset, tiedotukset arjen askareista, ovat toimineet napalmina kiukaassa.
Ja ne vaalit. Ei muuten jaksa enää. Kun on lukenut HS:ien sivuilta parisen sataa erittäin "perusteltua", ja "objektiivista", näkökantaa. Mikä se vielä masentaisi enemmän, kun että maamme suurimmat lehdet suoltavat propagandaa, ja ILTALEHDESTÄ lainattuja juttuja. No esimerkiksi oluen loppuminen jääkaapista voisi masentaa paljonkin enemmän, mutta se ei ole onneksi vielä loppunut.
Reenaaminen alkaa pikkuhiljaa sujumaan, tosin se määrä uhoaminen viimevuoden lopussa jäi taas jonnekin. Kunnon määriin ei olla päästy sitten Saariselän leirin 450km hiihtelyn jälkeen. Pitäisi palata viimekesänä hyväksi havaittuun aikaisin nukkumaan ja 6 am eka reeni. Tämän on estänyt univaikeudet ja jokin pirullinen tarve kekkaloida internetissä yömyöhään, syytän sosmedian korruptoivaa vaikutusta.
Itkettää nämä kirjoitukset jo valmiiksi.
