tiistai 17. huhtikuuta 2012

UHO

Humalatila, urpouden ja kuvitteellisen nerouden esiintuoja. Kun kaksi testosteronilla toimivaa mieltä, tähän tilaan asetettuina, kohtaavat, seuraa yleensä tyhmyyden ultimatiivista maksimointia. Ja ennen kaikkea, seuraa kipua. Kun käsivarret ovat luokkaa lanka&siima, siirrytään jalkojen käyttöön. Siis luonnollisesti itsestäänselvä, seuraava vaihtoehto on alamäkijuoksu.
Mehän tiedämme kuinka järkevää on lähteä tällaiseen koko keho jo valmiiksi soosina pääsiäisestä reenirupeamasta. Kaupanpäälisiksi pienet rapulat poikaset ja meininki on luokkaa: Lähdin seuraavana päivänä lenkille, yritin juosta viisi metriä, tajusin että takareiteni ei halua mukaan. Taisi takareiden lihaskudos irrottautu omiin oloihinsa muusta jalastani.
Nyt, viisi päivää myöhemmin ei juokseminen tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta vieläkää, siihen vielä flunssat päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti